Hurrikaanin tuhoista toipuminen teki tuntemattomista sankareita

Old Fort on idyllinen pikkukaupunki Pohjois-Carolinassa Blue Ridge Mountains -vuorten juurella. Tyypillisenä päivänä puro solisee katettujen siltojen alla, kun pyöräilijät ja patikoijat ihailevat läheisen Pisgahin kansallismetsän maisemia.

"Kun täällä asuu pitkään, ei voi edes mennä kauppaan näkemättä 20:tä tuttua ihmistä", sanoo Melissa, joka on asunut Old Fortissa koko ikänsä ja tuntee lähes kaikki sen asukkaat.

Hurrikaani Helenen iskiessä 26.9.2024 vettä satoi kolmen päivän aikana lähes 40 cm. Pienistä puroista tuli pauhuavia jokia, taloja irtosi perustuksistaan ja sukupolvia rauhassa kasvaneet puut irtosivat juuriltaan. Mutavyöryt syöksyivät alas vuorenrinteitä haudaten autoja, kaataen sähkökeskuksia ja verkkomastoja sekä katkaisten naapurustojen ja naapureiden yhteyden toisiinsa.

"Sitä tunnetta ei voi kuvailla – silmänräpäyksessä kaikkien maailmat mullistuivat", Melissa sanoo.

Tyypilliseen Old Fort -henkeen yhteisö tuli nopeasti apuun. "Jokaisella on lavamaasturi, joten 30 minuutissa paikka kuhisi ihmisiä, jotka poistivat esteitä moottorisahoilla ja muilla työkaluilla."

Melissa on toiminut Airbnb-majoittajana kahdeksan vuoden ajan. Hänen omistuksessaan ja hallinnassaan on kolme Airbnb-kohdetta alueella – yksi Old Fortissa, yksi Ashevillessä ja yksi Black Mountainissa. "Rakastan läntistä Pohjois-Carolinaa, eikä mikään tee minua onnellisemmaksi kuin auttaa ihmisiä tuntemaan olonsa mahdollisimman mukavaksi – olivatpa he täällä lomalla tai auttamassa yhteisöämme pääsemään takaisin jaloilleen."

Hurrikaanin jälkeen Melissa on majoittanut Airbnb.orgin kautta kohteissaan 24 vapaaehtoisryhmää sekä 13 hurrikaanin takia kodistaan poistumaan joutunutta perhettä.

"Joka päivä ilmoitetaan, että jokin kirkko tai järjestö on tulossa tuomaan riittävästi ruokaa 2 000 ihmiselle", hän sanoo. "Moni ihminen on edelleen vailla sähköä tai työpaikkaa."

Amanda, vapaaehtoinen Jamestownista, Pohjois-Carolinasta, saapui Melissan Airbnb-kohteeseen mukanaan autolastillinen vaippoja, äidinmaidonkorvikkeita ja hätäaputarvikkeita jaettavaksi. Yksittäisestä majoittumisesta alkoi koko perheen yhteinen tehtävä. Amanda toi lapsensa Avisin (13) ja Briggsin (10) seuraaville matkoille, mikä muutti Melissan vuokrakohteen avustustoimien tukikohdaksi.

Kolme kuukautta Helenen jälkeen Old Fortissa jälleenrakennus on edelleen kesken. Kaiken tämän keskellä Melissan kohteet antavat pilkahduksen toivosta ja tarjoavat suojapaikan ja yhteisön ihmisille, jotka auttavat hänen rakkaan kotipaikkansa jälleenrakennuksessa.

"Olemme majoittaneet monia paikallisia, jotka ovat menettäneet kotinsa tai joilla ei ole ollut saatavilla sähköä, vettä tai verkkoyhteyttä. Loimme jopa Starlink-yhteyden, mistä on ollut paljon apua. Lisäksi olemme tietenkin tarjonneet majoitusta monille vapaaehtoisille, jotka ovat tulleet muista osavaltioista auttamaan."

Lapset lähtivät täysillä mukaan jälleenrakennustyöhön. Avis kirjoitti rohkaisevia viestejä lisättäväksi ateriatoimituksiin, kun taas Briggsistä tuli lahjoituskeskuksessa "kuukauden kunniatyöntekijä", joka tervehti kaikkia jonon läpi tulleita autoja. "En ole koskaan nähnyt hänen tekevän noin kovasti töitä", Amanda muistelee. "Se oli käännekohta."

Touhua riitti päivät pitkät. "Nousimme varhain aamunkoitteessa. Heti aamun sarastaessa olimme ulkona ja teimme toimituksia välillä iltayhdeksään asti", Melissa sanoo.

Tuhon keskellä Melissa löysi toivoa odottamattomista tilanteista. Tällainen hetki oli esimerkiksi, kun Avis kieltäytyi poistumasta ja piiloutui taloon ollakseen lähellä toista asukasta, iäkästä Joycea, jonka kanssa hän oli ystävystynyt. Melissa myös kuuli Amandalta, miten Briggs oli herännyt aamukuudelta kysymään "Menemmekö Melissan luo?" Mitä teemme tänään?".

Melissalle kokemus vahvisti ajatusta, jonka takia hän oli alun perin avannut kotinsa ovet vieraille.

"On uskomatonta ajatella, miten joku muualta tullut sitoutui niin vahvasti yhteisöömme", hän sanoi. "Lyhyessä ajassa heistä tuli kuin osa perhettämme."